Alumnius kasvaa sydämestä

Olen kahden korkeakoulun ylpeä alumni, mutta sydäntäni lähimpänä on tietysti Jyväskylän ammattikorkeakoulun kansainvälisen liiketalouden linja eli se ensimmäinen opinahjoni. Vuodesta 2008 vuoteen 2012 elin ja hengitin opiskelijaelämää: kävin opiskelijabileissä, toimin opiskelijaliikkeessä, tutustuin satoihin upeisiin ympäri maailmaa asuviin ihmisiin, otin ensiaskeleet työuralla ja hakkasin kasaan tutkinnon, josta voin olla ylpeä.

Tähän aikaan vuodesta olen normaalisti valmistelemassa reissua Jyväskylään, jossa ensimmäisen vuoden IB-opiskelijat järjestävät perinteisen IB Spring Ball -tapahtuman. Vuosittaisessa tapahtumassa, jota itsekin olen ollut aikanaan järjestämässä, tapaan entiset opettajani ja lukuiset ystäväni ja pääsen tutustumaan uuteen sukupolveen IB-opiskelijoita. COVID19 lykkäsi tämänkin hienon perinteen syksymmälle, mutta muistot vanhasta opinahjosta ovat sitäkin elävämpänä mielessäni.

Minulle alumnius on ensisijaisesti tunnetason asia. Entiset opettajani, vanhat luokkakaverini ja monet ihanat muistot Jyväskylästä – maan parhaasta opiskelijakaupungista – ovat luoneet tunnesiteen Alma Materiniin JAMKiin. Seuraan edelleen kiinnostuneena korkeakoulun kehittymistä ja uusia tuulia, tilaan uutiskirjeitä ja osallistun eri keinoin alumnitoiminnan kehittämiseen. Tämä henkinen side on myös vallitsevan tutkimustiedon valossa yksi keskeinen tekijä alumnisuhteen muodostumisessa entisen opiskelijan ja Alma Materin välillä.

Tein aikanaan opinnäytetyöni JAMKin kansainvälisen alumniverkoston rakenteista ja myöhemmin graduni Tampereen yliopistossa kansainvälisen alumnitoiminnan potentiaalista koulutusviennissä. Näistä jälkimmäisessä toteutin joukon puolistrukturoituja laadullisia haastatteluja, joissa keskustelin kansainvälisten alumnien rooleista ja tehtävistä korkeakouluissa – aihe, jota Suomessa ei ollut tutkittu aiemmin.

Tutkimukseni tuloksena tunnistin kolme keskeistä roolia, jotka alumneille asetetaan korkeakoulujen toimesta: asiakas, osakas ja partneri. Näiden roolien sisältä löytyy yhteensä yhdeksän erilaista tehtävää, jotka ovat joko tyypillisiä tai potentiaalisia alumnien tehtäviä korkeakouluyhteisössä. Olen tutkinut alumnitoimintaa sekä korkeakoulun että opiskelijoiden näkökulmasta ja seuraavaksi on vuorossa väitöskirja – alumnien perspektiivistä. Tämän kolmion varassa koko homma nimittäin pyörii: opiskelijoiden, korkeakoulun henkilöstön ja alumnien.

Valitettavasti korkeakoulujen alumnitoiminta Suomessa on edelleen lapsenkengissä. Maasta löytyy kourallinen osittain toimivia kansallisia alumniverkostoja, mutta niiden toiminta keskittyy pääosin vain yhteen kolmesta roolista eikä useinkaan huomioi itse alumnien toiveita. Korkeakoulujen kansainvälisiä ja kattavia alumniverkostoja maasta ei löydy kuin ehkä yksi. Toisin sanoan, alumnien potentiaalista on raapaistu vasta pintaa.

Minulle alumnius on edelleen tunnetason asia eli sydämen asia. Se on kuitenkin myös erittäin mielenkiintoinen tutkimuskohde ja korkeakoulukentän ehkä vähiten hyödynnetyin voimavara. Mikäli haluat tietää asiasta lisää, älä epäröi olla yhteydessä minuun.

– Aku

Top